Nappula-vauva

Noin tunnin ikäinen Nappula.

Vihdoin ja viimein ehdin laittamaan kuvia ja hiukan kertomusta uudesta tulokkaastamme. Nappulaksi kutsuttu perheemme uusin tulokas alkoi vihdoin ja viimein tehdä tuloaan maailmaan keskiviikkona 15.9 kymmenen aikaan illalla. Supistukset alkoivat niin kuin siskostaankin heti melko tiheästi ja säännöllisesti. Sairaalaan lähdimme yhden jälkeen yöllä. Onneksi mummu ja ukki olivat päivystäneet meillä jo sunnuntaista asti, joten lähteminen oli helppoa, kun Ellenin saattoi huoletta jättää omaan sänkyyn nukkumaan.

Sairaalalla olikin kiireinen yö. Jokainen synnytyssali oli täynnä ja sen lisäksi laittoivat ihmisia suurinpiirtein siivouskomeroihin. Meidät lähetettiin muutaman tunnin tarkkailun jälkeen kotiin odottamaan. Homma vaikutti etenevän hitaasti. Meitä jo hiukan pelotti, että tuleeko tästä samanlainen pitkä synnytys kuin Ellenin kanssa. Kotona oltiin sitten yhteen asti päivällä ja sitten suunnattiin taas takaisin sairaalaan. Ja taas meidät olisi lähetetty takaisin kotiin.... Nyt sanoin kuitenkin sanoi, että ei käy - en lähde. Kello oli kolme ja kuudelta olisi kuitenkin pitänyt olla takaisin, kun silloin piti aloittaa lääkitys lapsiveden menon takia. Saatiin onneksi jäädä sairaalaan. :) Käytiin syömässä ja huilailtiin lepohuoneessa. Kuudelta ihana, fiksu kätilö totesi, että sen sijaan että meidät laitettaisiin osastolle tippaan ja odottamaan, meidät siirretään synnytyssaliin ja laitetaan tippumaan myös oksitosiini, jotta synnytys edistyisi. Loistavaa, ihanaa, helpotus - odottelu loppuisi!

Päästiin viimein saliin ja tuntuu siltä, että homma eteneekin. :)

Salissa sinnittelin supistusten kanssa kipulääkkeen voimin ja kun lääkkeen vaikutus lakkasi sain kohdunkaulan puudutuksen. Siinä vaiheessa kuvittelin, että kestää vielä monta tuntia ennen kuin vauva on maailmassa ja saan sitä ennen vielä epiduraalinkin, mutta niinpä ei käynytkään. Puudutuksen laittamisen jälkeen kaksi supistusta ja minua kehoitettiin ponnistamaan. Kysyin, että ei kai se nyt vielä synny?! No, sieltä se syntyi, lopulta vuorokautta myöhemmin torstaina 16.9.2010 klo 22.36.. :) Kipeästi, mutta nopeasti yhdessätoista minuutissa. Kaiken kaikkiaan, saliin pääsyn jälkeen hommaan meni vain neljä ja puoli tuntia. Ihana, pieni tyttö. Pituutta neidillä oli 49 senttiä ja painoa 3270g. Tosin sairaalalta kotiinpääsyn jälkeen on arveltu tytön olevan oikeasti pidempi, koska Ellenin vanhat vaatteet ovat sopivampia, eli eivät niin isoja, kuin Ellenille aikanaan.

Oliko pakko punnita? En halua vaatteita! Haluan vain takaisin tissille!

Isä pukee vastasyntynyttä. Osaakohan sitä vielä näin pientä....

Äiti katsoo, että miten se oikein onnistuu.

Voipunut äiti, ei niin voipunut tytär.

Onnistuihan se pukeminen. Onnellinen isä ja tytär.

Nyt tyttö on jo melkein kaksi viikkoa vanha ja elämä alkaa pikkuhiljaa löytää uriaan. Ensimmäiset neljä yötä pikkuinen valvoi ja päivät nukkui, mutta nyt alkaa rytmi tasaantua. Nappulalle maistuu ruoka ja painoakin oli ensimmäiseen neuvolaan kertynyt melkein 300g lisää. Reipas tyttö siis kaiken kaikkiaan.

Ellen ja pikkusisko. Siskolla ikää noin 20 tuntia. Ellen halusi heti vauvan yliiiiin - ja sai myös.

Ellen pikkusiskoa kotiin hakemassa.

Kahden päivän ikäisenä kotiin lähdössä.

Maito maistuu ja sitä riittää. ;)

Isosisko sitten. Ellen on ottanut Nappulan loistavasti vastaan. Mustasukkaisuutta, erityisesti isästä, esiintyy paljonkin, mutta Nappula kuuluu jo isonsiskon elämään. Aamulla pitää vauvalle saada sanoa huomenta ja illalla annetaan hyvän yön suukko. Jos Ellen lähtee jonnekin, niin aina pitäisi saada Nappula-vauva mukaan ja usein sanoo äitiä tai isää leikkiin hakiessaan, että vauva mukaan. Jännityksellä seuraamme miten näiden kahden pienen välinen suhde kehittyy.

Mummu ja vaajaan vuorokauden ikäinen, neljäs lapsenlapsi (neljäs tyttö).

Ukki ja neljäs ukin tyttö.

Mummu, pappa, Ellen ja viiden päivän ikäinen Nappula. Mummulla ja papallakin on nyt neljä lastenlasta, kaikki nekin tyttöjä.

Arttu on nyt isyyslomalla ja lomaa on vielä jäljellä, mutta mielenkiintoista on sitten nähdä millaiseksi elämä kehkeytyy, kun jään kahdestaan kotiin tyttöjen kanssa....