Joulunviettoa

Joulua Peltosilla vietettiin uuden tulokkaan, ihanan tyttären, Pötkiksen sanelemassa tahdissa. Jouluaatosta Joulupäivään kanssamme Joulua viettivät Varkauden mummukka ja pappa ja Joulupäivästä Tapaninpäivään Pomarkun mummu ja ukki. Aika kului siivillä mukavassa seurassa. Söimme ihanaa jouluruokaa, jota Marikan ei ollut tarvinnut yhtään laittaa, ja vietimme aikaa mukavasti jutelleen ja oleillen ja uutta tyttöä ihaillen. Tuoreet vanhemmat saivat saunoa joulusaunan rauhassa monena päivänä, kun isovanhemmat olivat uuden tulokkaan kanssa. Ja ehtivätpä vanhemmat kahdestaan lenkillekin, kun isovanhemmat huolehtivat tytöstä. Seuraavaa yhteistä lenkkiä saakin luultavasti odottaa, ellei tulevia vaunu-lenkkejä kolmestaan lasketa. Yllä oleva kuva omasta joulutontustamme on otettu Jouluaattoiltana.

Jouluaattona nautimme ihasta kattauksesta ja ihanasta ruuasta. Erityisen kiitoksen saa Artun ekaa kertaa tekemä kinkku. Kuusi ja puoli kiloa herkkua tuli syötyä. Viimeiset palaset syötiin Mikon seurassa kolme päivää joulun jälkeen. Mikon neuvolla osattiin viimeisiin palasiin laittaa lisämausteeksi aromisuolaa. Ja hyvää oli. Muutkin perinteiset jouluruuat maistuivat hyvin ja joulu meni siis hyvin syöden ja huilaten. Jouluaattona Pötkis päätti nauttia omasta ruuastaan juuri silloin kun muutkin söivät, joten Marika liittyi joulupöytään vähän muiden jälkeen. Onneksi ruokaa kuitenkin oli niin paljon, etteivät muut ehtineet sitä kaikkea syödä ennen kuin Marika ehti mukaan jouluruualle.




Joulu pienenä perheenä suijui todella mukavasti ja rauhalliseseti. Ennakkoon jännitimme paitsi uuden tulokkaan mukanaoloa myös sitä, että ensimmäistä kertaa Joulu oltaisiin omassa kodissa. Kaikki sujui kuitenki paremmin kuin hyvin ja tätä ihanaa Joulua tulemme vielä monesti muistelemaan. Luntakin Laukaassa Jouluna oli - sen verran että oli oikein ihana talvinen maisema. Lisäksi oli sen verran pakkasta, että ruokien säilytys ulkona kylmälaukuissa onnistui hyvin ja jääkaapin ei tarvinnut ratketa liitoksistaan.


Tapaninpäivän iltana lähdimme vielä sulattelemaan kinkkua vaunu-lenkille. Oli siis vuorossa Pötkiksen ensimmäinen kerta ulkona. Ulkona oli mukava noin asteen pakkanen ja tyyni ilma, Lenkki kesti kokonaiset 20 minuuttia ja Pötkis nukkui kiltisti vaunuissa koko ajan. Äitiä ja isää taisi enemmän jännittää ulkoilun onnistuminen ja vaunujen lykkääminen. Vaunut toimivat kuitenkin hyvin ja ensituntuma niiden lykkimiseen oli hyvä. Vaunut liikkuivat kevyesti ja käsittely tuntui helpolta. Tästä pikkuhiljaa sitten pidennetään ulkonaoloaikaa ja myöhemmin pientä voidaan sitten nukuttaakin vaunuissa. Nyt on kuitenkin ulkoilu ja vaunuilukin siis aloitettu.

Tässä olikin sitten Artun ja Marikan ensimmäisen koti-Joulun ja Pötkiksen ihka ensimmäisen Joulun kuulumiset. Seuraavalla kirjoittelulla siirrymmekin sitten jo Joulun jälkeisiin kuulumisiin.

Vielä loppuun tapaninpäivänä otettu ensimmäinen kuva meidän pienestä perheestämme.


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Toivottelevat perhe-elämää harjoittelevat Peltoset