Elämää sairastuvalla

Järvi vapaana jäistä.

Laukaassa sairastetaan. Kaikki kolme ovat edelleen kipeinä. Inhottavan sitkeä flunssa on kaatanut petiin koko perheemme. Tai Ellen on sen verran virkeä, ettei nuku koko aikaa, joten petissä ei sitten muukaan perheemme voi olla. Kotona on kuitenkin oltu ja möhkötetty niin paljon, että kohta alkavat neljä seinää ahdistaa. Flunssa on kuitenkin sairastettava ennen kuin voi nauttia ihanista kevätilmoista, joten tänään olemme koittaneet kerätä positiivista asennetta siihen, että tauti on voitettavissa. Marika on sairastanut pääsiäisestä, Ellen neljä päivää vähämmän ja Arttu nyt reilun viikon. Tänään Marika sai ystävälliseltä päivystyslääkäriltä reseptin antibioottiin, vaikka mitään selkeää tautia ei löytynyt, siksi, että kuukauden kestänyt flunssa todennäköisesti on jo jotain muuta kuin virusta. Naapurimme ovat uhanneet laittaa meidät eristyksiin, koska kuulemma erityisesti Arttu on luultavasti sikaflunssainen. ;) No, sika, emakko ja pikkupossu sairastavat nyt flunssaa ja toivovat että joskus vielä terve päivä perheemme pelastaa. Arttu tosin aikoo sinnikkäästi mennä huomenna töihin, mikä tarkoittaa sitä että Marikalla ja Ellenillä on esimmäinen arkipäivä Pomarkun reissun jälkeen.

Ellen on ainoa meistä, joka on viime päivinä nauttinut ihanista kevätsäistä. Tässä tyttö juuri päikkäreiltä heränneenä.

Flunssa on opettanut Ellenille uusi taitoja. Nenäänlaitettavat suolatipat ja nenää imevä NenäFrida (loistava keksintö muuten!) ovat kauhistuksia, mutta räkä kurkussa on ihanaa. Tyttö on nyt yli päivän unohtanut juttelutaitonsa ja vain kurluttelee. Meitä säestää siis melkein jatkuva grrrrrrrrr-ääni. Eilen illallakin, kun tytön laitoimme sänkyyn, kuului sängystä hetken päästä ggrrrrrr. ;) Ja vatsalleen kääntyminen tyttö muistaa edelleen, nyt vaan toivotaan, että oppii pian kääntymään myös takaisin, ettei aina tarvitse juosta tyttöä kääntämään, mun masuilu ahdistaa.

Järvestämme lähti eilen jäät. Ei ikinä uskoisi, että saman järven jäällä Arttu kavereineen oli tasan kaksi viikkoa sitten pilkillä ja jäätä oli yli puoli metriä. Kevät on kyllä tullut äkkiä. Kevään tulo ja lumien sulaminen ovat myös paljastaneet myyrätuhoja. Myyrät ovat talven aikana syöneet melkein kaiken pihaltamme. Kolme morsiusangervoa, kaksi isompaa puskaa, kaikki kukkasipulit sekä Marikan varjelema Syyshortensia on tuhottu kokonaan. Erityisen herkullisena myyrät ovat pitäneet Syyshortensiaa, koska se on oikein paloiteltu ja syöty ihan latvaa myöden. Me emme mitään kummoisia viherpeukaloita ole, mutta nyt on luultavasti keksittävä jotain, mitä pitää pihalle tehdä. Jotain pitänee istuttaa tuhottujen kasvien tilalle....

Syöty Morsiusangervo.

Marikan entinen Syyshortensia.

Nyt on suunnattava takaisin sohvalle, jos tyttö antaa meidän hetken huilata. Ellen ei muuten tykkää yhtään telkkarista. Jos koitamme katsoa jotain telkkarista, kun Ellen on tissillä, niin ei syömisestä tule mitään, tyttö hermostuu. Sama tapahtuu, jos koitamme katsoa jotain ohjelmaa, kun tyttö on hereillä. Luulisi, että vaikka TV on päällä ja joku leikkii Ellenin kanssa, niin on hyvä olla, mutta ei. Ilmeisesti tyttöä ei huijata ja huomaa heti, jos häneen ei keskitytä täysillä. Sairastaminen on siis ollut vähän tylsääkin, kun ei voi vaan lorvata ja katsoa telkkaria.... Meidän perheessä olisi siis lapsen syntymän jälkeen saanut heittää TV:llä vesilintua.

terv. Toivottavasti flunssan pian selättävät